Mikä muuttuu, jos Moringista tulee puoluesihteeri?

Olen vaalien jälkeen kiertänyt kenttää lukuisissa kokouksissa, paneeleissa, lounailla, kahveilla, puheluin ja viestinvaihdoin. Teidän viestinne on selvä: kirvelevien tappioiden jälkeen muutosta tarvitaan.

Pienenevät resurssit tuovat väistämättä muutosta puolueen toimintaan. Tiedän kokemuksesta, että muutosta johtaessa on keskitettävä muutostyö sinne, missä sitä tarvitaan. Heti puoluekokouksen jälkeen on käynnistettävä strategiatyö ja rakennettava Vihreä kasvusuunnitelma. Tulevat muutokset on tehtävä järkevästi ja strategisesti, jotta toiminnan edellytykset säilyvät.

Olen saanut kuulla teiltä vahvaa näkemystä siitä, missä muutosta tarvitaan. Olen monesta samaa mieltä. Puoluesihteerinä tarttuisin muutokseen muun muassa näillä viidellä tavalla:

1) Varomisen aika on ohi

Rohkea Vihreä liike myös viestii rohkeasti. Olemme käpertyneet ytimemme ympärille, nyt on aika löytää poliittinen itsetunto uudelleen. Puoluesihteerinä rakennan rohkean tekemisen kulttuuria, joka kirkastaa ihmisille, mitä Vihreä politiikka tarkoittaa.

Tämä edellyttää järjestelmällistä ja strategista työtä kaikilta tasoilta: puoluetoimistolta, eduskuntaryhmältä ja sen työntekijöiltä, aluevaltuutetuilta, kunnanvaltuutetuilta, puoluehallitukselta ja -valtuuskunnalta, puolueen työryhmiltä, piireiltä, liitoilta, yhdistyksiltä ja aivan jokaiselta Vihreältä aktiivilta. 

Mutta se edellyttää myös vapautta tehdä ja sanoa, vähemmän kieltoja ja varomista, enemmän kannustusta ja tekemisen meininkiä. Meitä ei saa pelottaa viestiä väärin, vaan viestinnän on oltava rohkeaa, rouheaa ja meille tärkeistä teemoista kumpuavaa.

Muutos ei synny helposti, se vaatii toistoja, epämukavuusalueelle menemistä, sellaisista teemoista puhumista, joista ei välittömästi seuraa somekansan hurraavaa reaktiovyöryä. Sisäisistä erimielisyyksistä huolimatta täytyy voida tehdä rohkeita avauksia.

Varomisen aika on ohi.

2) Dynaamisempaa ohjelmatyötä

Vihreiden ohjelmat valmistellaan huolella, niihin käytetään paljon asiantuntemusta ja aikaa, mutta ne tuppaavat hautautumaan puolueen nettisivuille. Ohjelmatyö on mielestäni parhaimmillaan vahva selkänoja laajemmissa poliittisissa aluevaltauksissa, joita puolue nyt tarvitsee.

Ohjelmatyötä on uudistettava dynaamiseen, dialogiseen ja vaikuttavaan suuntaan. Tarvitsemme edustajillemme sparraajia jokaiselle politiikan alueelle. Tarvitsemme aktiivista keskustelua, joka liittyy juuri nyt ilmassa oleviin teemoihin, ja suunnitelmallisuutta, jossa katsotaan eteenpäin hallituskauden mittaisesti ja vielä kauemmas tulevaisuuteen. 

Joskus vähemmän on enemmän ja linjat kirkastetaan hyvin tiiviisti. Joskus puolue voi antaa raamit, joiden sisälle mahtuu erilaisia vihreitä kantoja ja perusteltua erimielisyyttä. Joskus voidaan liittoutua kannanottoon ulkopuolisen tahon kanssa.

Puoluesihteerinä uudistan Vihreää ohjelmatyötä. Tässä yhteistyö valtuuston ja sen puheenjohtajiston kanssa on avainasemassa. Myös eduskuntaryhmä on tiiviisti mukana tekemisessä ja linkki ohjelmatyön ja eduskuntaryhmän työn välillä on vahva. Tulevaisuuden Vihreä ohjelmatyö on aidosti vuorovaikutteista, relevanttia, vaikuttavaa ja ajankohtaista, ja sillä on vahva viestinnän tuki.

3) Puhutaan enemmän politiikkaa

Palautetaan hauskanpito puoluetoimintaan, ja yhdistetään se siihen minkä osaamme parhaiten: innostutaan puhumaan politiikkaa. 

Puolueristeily tai -festari on paikka sekä tavata ihmisiä että uppoutua poliittisiin keskusteluihin. Se on paitsi bileet, myös poliittinen areena, jossa paneelit ja sisältökeskustelut tuovat meidät yhteen toistemme ja ulkopuolisten tahojen kanssa, ja juttu jatkuu saumattomasti tanssilattialla. Tarvitsemme sellaisen.

Yksittäinen, suuri tapahtuma ei yksin riitä tuomaan iloa puoluetoiminnan arkeen ympäri Suomen. Puoluesihteerinä rakennan toimintakulttuuria luottamukselle, jotta asiat voivat riidellä, vaikka ihmiset eivät. Hyvinvoivassa puolueessa uskallamme myös olla eri mieltä, mikä on politiikan puhumiselle edellytys. 

Lisäksi tarvitaan monipuolisempia arkisia konsepteja, joiden puitteissa on helppoa ja kivaa kokoontua puhumaan politiikkaa, oli se vihreä lautapeli-ilta, linturetki,esteettömyysajelu, soteilta paikallisessa kahvilassa,  mummodisko, alkoholittomien oluiden maistelu tai vaalikiertueelle lähtevä maskotti. 

Kun resurssit vähenevät, ne kannattaa keskittää poistamaan toiminnan esteitä. Kerätään lista oman paikkakunnan esteettömistä tapahtumatiloista,  ja panostetaan siihen, että kopioidaan käyttökelpoisia tapahtumaideoita yhdeltä yhdistykseltä toiselle. Rohkaistaan jokaista tekemään omalla tavallaan asioita, jotka omassa ympäristössä toimivat.

Politiikan takia olemme tähän liikkeeseen lähteneet, mutta se ei kanna jos sitä tehdessä ei ole myös hauskaa. Palautetaan näin politiikan puhuminen toimintamme keskiöön.

4) Parempaa strategista profiilien rakentamista

Puoluesihteerinä huolehdin siitä, että oikeat ihmiset ovat oikeissa paikoissa tekemässä oikeita asioita. Olen erittäin hyvä tunnistamaan vahvuuksia ja vahvistamaan ihmisten uskallusta käyttää niitä. Tätä meillä tarvitaan lisää.

Puoluesihteeri on strategisen suunnittelun avainhahmo. Sitä tehdään vaalien ehdokasasettelussa, ehdokaslistojen profiileissa tunnistettujen aukkojen paikkaamisessa, ja uusien vihreiden kykyjen löytämisessä puolueen tulevaisuuden tekijöiksi. Sitä tehdään myös kansanedustajien, aluevaltuutettujen ja kunnanvaltuutettujen profiileja kirkastamalla ja löytämällä jokaiselle positio, josta puhua. 

Strategisesti johdettu Vihreä liike on moniääninen ja näyttävä, kattaa kaikki ekologiset lokerot, on omanlaisensa jokaisessa kunnassa, maakunnassa ja vaalipiirissä ja antaa jokaiselle tilaa loistaa omilla vahvuuksilla.

5) Paluu tulevaisuuspuolueeksi

Vihreät ei ole enää se liike, jonka suuntaan katsotaan, kun halutaan nähdä tulevaan. Olemme menettäneet omistajuuden tulevaisuudesta, ja samalla asemamme johtavana tulevaisuuspuolueena. Nyt on aika valloittaa tulevaisuus takaisin, ja siihen vaaditaan rohkeutta. 

Meidän on uskallettava ajaa asioita, joihin maailma ei ole vielä valmis.

Olkaamme realisteja, vaatikaamme mahdotonta, sanoi Che Guevara aikanaan. Oltakoon hänestä hahmona mitä mieltä tahansa, ainakaan hän ei ollut tylsä eikä kädenlämpöinen. Poliittinen realismi kuuluu neuvottelupöytiin, mutta visioiden on lähdettävä siitä, minkälaisen Suomen, Euroopan ja planeetan me tulevaisuudessa haluamme.

En väitä, että muutoksen tekeminen olisi helppoa, muuten se olisi varmasti jo tehty. Mutta olen valmis laittamaan itseni likoon ja olemaan osa muutosta, jonka haluan puolueessamme nähdä.

Puoluesihteerinä toisin tähän liikkeeseen rohkeutta, tekemisen meininkiä, rouheutta ja innostusta. Uskallusta vaatia tulevaisuutta, joka ei tunnu tänään mahdolliselta, mutta on jo huomenna neuvottelupöydissä ja ylihuomenna jokaisen arjessa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top